Konkarin ja kisällin dialogi vauhdittaa kiertotaloutta

Puusepänverstaiden vuosisatainen mestari ja oppipoika -malli on joillain tavoin edelleen yllättävänkin voimissaan ja saa nykymaailmassa aina uusia muotoja. Yhteistyöhön voivat heittäytyä tekijöiden lisäksi myös yritykset, eikä tekemistä tarvitse suinkaan siirtää sellaisenaan eteenpäin: joskus konkariyrityksen ja uuden toimijan välille voi muodostua myös molempia hyödyttävä yhteistyösuhde, jossa kummallakin on oppimisen mahdollisuuksia. Kannustimme Kontiotuotteen Mikko Löfin ja Aisboisin Petteri Bergin ja Kuisma Hurtigin keskusteluun, jossa kerrattiin yhteistyön alkua ja pohdittiin tulevaa.

Kiertotalous ei skaalaudu hyvällä tahdolla vaan toimivalla ekosysteemillä

Tutun hirsivalmistaja Kontiotuotteen kehitys- ja materiaaliyhteistyö Aisboisin kanssa saattaa yllättää: Toinen on vakiintunut maailmanlaajuisesti vaikuttava toimija, toinen tuore kahden nuoren miehen ponnistus. Miten näin eri kokoiset toimijat edes päätyvät saman pöydän ääreen?

Petteri: Halusin tehdä diplomityöni kiertotalouteen liittyen ja kontaktoin suuren määrän yrityksiä. Kontiolla oli juuri sopiva tilanne, että löysimme yhteisen sävelen.

Mikko: Olimme pohtineet hukkamateriaalin parempaa hyödyntämistä, mutta meillä ei ollut varsinaista toimenpidelistaa, minkä kanssa edetä. Petterin yhteydenotto sopi siihen kuin nenä päähän. Silloin Petterin dippatyössä pohdimme erityisesti haketta ja purua, mutta nykyinen yhteistyö perustuu hirren hukkapätkien hyödyntämiseen.

Diplomityön valmistuttua Petteri ja laskettelurinteestä hänelle tuttu teollinen muotoilija Kuisma jatkoivat hirsitehtaan sivuvirtojen pohtimista. Laadukkaan ja kauniin hirren päätyminen energiantuotantoon tuntui tuhlaukselta. Samaan aikaan Mikko pohti Kontiolla hukkaprosentin painamista aina vain alemmas.

Petteri: Puutuotteiden kiertotaloudesta puhutaan paljon. Silti laadukasta ja pitkälle jalostettua puuta päätyy edelleen energiakäyttöön. Ei siksi, etteikö tahtoa tai ymmärrystä olisi, vaan siksi, ettei kiertotaloutta ole rakennettu toimiviksi ketjuiksi. Onneksi meillä oli kontaktit toisiimme olemassa. Kontiolla syntyy tuotannon optimoinnin seurauksena ylijäämähirttä, jota ei voi palauttaa takaisin hirsilinjoille. Aisbois puolestaan syntyi halusta tehdä tästä materiaalista jotakin muuta kuin poltettavaa.

Kiertotalouden pullonkaula – ja miten sen voi ratkaista

Kaikki kolme ovat samaa mieltä puun kiertotalouden materiaalihaasteista: Haasteena ei ole materiaalien puute, vaan se, että sivuvirrasta tuotteeksi johtava ketju pirstaloituu helposti. Varastointi, kuivaus, esikäsittely, työstö ja laadunvarmistus tapahtuvat eri paikoissa ja eri tekijöillä. Se tekee prosesseista hidasta ja kallista, ja pahimmillaan kannattavuus kaatuu liian moneen käsipariin.

Petteri: Tämä tuli meillekin nopeasti tutuksi. Kun hirsiylijäämä lähtee matkalle kohti uutta käyttöä, ketjuun tulee väistämättä monta vaihetta.  Jokainen lisävaihe ketjussa lisää kustannuksia ja epävarmuutta – ja samalla riskiä sille, että materiaali päätyy lopulta takaisin energiakäyttöön.

Kuisma: Siksi kiertotalous tarvitsee uusia väliportaan toimijoita: yrityksiä, jotka ottavat sivuvirran haltuun ja tekevät siitä puolivalmisteita tai standardoidumpaa materiaalia. Kun raaka-aine on valmiiksi lajiteltu, mitoitettu ja dokumentoitu, se kelpaa useammalle käyttäjälle ja useampaan kohteeseen. Sama haaste koskee teollisuuden sivuvirtoja ja esimerkiksi purkumateriaalin uudelleenkäyttöä.

Petteri: Aisboisilla me olemme ottaneet käytännössä tämän puuttuvan väliportaan roolin. Otamme Kontion tuotannosta syntyvän ylijäämähirren haltuun sellaisena kuin se on: pitkälle jalostettuna, teollisesti kuivattuna materiaalina, joka ei enää sovellu rakentamiseen, mutta jonka arvo on edelleen korkea. Suunnittelemme tuotteet materiaalin ehdoilla – mitoitus ja käyttötarkoitus lähtevät siitä, mitä sivuvirrassa syntyy. Näin vältämme turhat työvaiheet ja pidämme ketjun mahdollisimman suorana.

Mikko: Meillä on myös Kontiolla tilat ja välineet tehdä materiaalista Aisboisin tarpeisiin sopivaa, tehdä vaikka kolmen sentin siivuja, jos ne sopivat tehtävään tuotteeseen.

Kolmikko intoutuu pohtimaan entistä tiiviimpää yhteistyötä ja logistiikkaa. Käy selväksi, että kumpikaan yritys ei ole yhteistyössä pelkästään saamapuolella: Molemmat oppivat toisiltaan ja innostus tarttuu nopeasti.

Laatu ja ennakoitavuus ratkaisevat

Materiaalista puhuttaessa alan ammattilaisten näkökulmasta yksi asia nousee yli muiden: ennustettavuus. Kiertotalousmateriaali kiinnostaa, mutta vain jos tiedetään, mitä se on, mistä se on tullut ja miten se käyttäytyy. Luotettavuus ja kannattava toiminta eivät synny yksin materiaalin mielenkiintoisella tarinalla, vaan vaativat dokumentaatiota, toistettavuutta ja riittävää volyymia.

Kuisma: Meidän kokemuksemme mukaan juuri tässä kohtaa kiertotalous usein kompastuu. Materiaali on sinänsä hyvää, mutta sen ominaisuudet vaihtelevat, eikä ketju ole vielä tarpeeksi vakioitu. Näiden asioiden ratkaiseminen on välttämätöntä, jos kiertotalous halutaan osaksi laajempaa rakentamista eikä vain yksittäisiä pilotteja.

Epätäydellisyys ei ole virhe

Vakiolaatuinen ja luotettava materiaali ei kuitenkaan tarkoita, että sen pitäisi käyttäytyä kuin neitseellinen materiaali tai näyttää siltä.

Kuisma: Kiertotalousmateriaali ei ole virheetöntä. Hirsi elää, halkeaa ja kantaa mukanaan aiemman käyttönsä jälkiä. Me olemme päättäneet, ettei tätä tarvitse piilottaa. Päinvastoin, juuri nämä piirteet tekevät tuotteista tunnistettavia ja kertovat niiden tarinan, jolle sillekin on paikkansa.

Petteri: Jos puutuotteiden kiertotalous halutaan aidosti liikkeelle, tarvitaan rakennuttajia, jotka uskaltavat vaatia kiertotalousratkaisuja. Tarvitaan teollisuutta, joka avaa sivuvirtansa yhteistyölle. Ja ennen kaikkea tarvitaan toimijoita, jotka rakentavat näiden väliin toimivan ekosysteemin.

Mikko: Me uskomme, että puu ansaitsee paremman kohtalon kuin polttamisen. Mutta se ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii ketjuja, kumppanuuksia ja päätöksiä.

Artikkelin kuvat © Kontiotuote Oy ja Aisbois Oy

Teksti Puutuoteteollisuus ry