Tällaisena ensimmäisen kauden itäsuomalaisena kansanedustajana ja politiikan ulkopuolelta valituksi tulleena on eduskuntatyössä törmännyt moniin ihmetystä herättäviin asioihin.
Näistä yksi on ollut puurakentaminen, jota usein meidän edustajien puheissa pidetään kannatettavana ja edistettävänä asiana, mutta käytännössä asian suhteen ei tunnu tapahtuvan mitään.
Isompi ihmetyksen aihe on ollut se, miten kiivaasti tietyssä osaa sali puun käyttöä kutakuinkin missä tahansa muodossa, jos nyt ei kategorisesti vastusteta, niin ei ainakaan haluta millään tavoin edistää. Jokainen kaadettu puu tuntuu olevan suurimpia syntejä, mitä Suomessa saatetaan tehdä.
Eduskuntahan ei ole asiantuntijaorganisaatio, vaan varsin sattumanvaraisesti vaalien kautta muodostuva joukko hyvin erilaisista taustoista tulevia kansalaisia. Joillain meistä saattaa löytyä yksittäisistä asioista asiantuntemusta, mutta kansanedustajuus ei itsessään tuota asiantuntemusta.
Siksi kannattaa kääntyä oikeiden asiantuntijoiden puoleen ja perehtyä tutkimustietoon. Tosin tässäkin tapahtuu usein sitä, että asiaan kuin asiaan löytyy jokaiselle mieluisia asiantuntijoita ja tutkimustuloksia. Juuri sellaisia, jotka tukevat omaa näkökulmaa, ajoittain myös vahvaa ideologiaa.
Markus Lehtosen Tampereen yliopiston Rakennetun ympäristön tiedekunnassa tekemässä kandidaattitutkielmassa Kannattaako puusta rakentaa Suomessa todetaan, että Suomessa metsien kasvu riittää hyvin kattamaan rakennusteollisuuden tarvitseman puumäärän.
Lehtosen mukaan Suomesta ei puu lopu rakentamalla puurunkoisia taloja ja rakennusteollisuus voisi lisätä merkittävästi puun käyttöä. Tutkielmassa todetaan edelleen, että puurakentamisella on mahdollista vähentää merkittävästi puurakentamisen kokonaishiilipäästöjä.
Erityinen merkitys tutkielman mukaan on pitkäaikaisten hiilivarastojen muodostumisen ja korvausvaikutuksen kannalta. Rakennettaessa puusta muodostuu kymmenien, jopa satojen, vuosien ikäisiä hiilivarastoja, joka on pois ilmakehän hiilestä.
Lehtosen tutkielman johtopäätökset ovat, että puurakentamisen korvausvaikutus muodostuu siitä, että käyttämällä puisia rakennustuotteita voidaan korvata muista rakennusaineista valmistettuja tuotteita ja näin laskea rakentamisen kokonaishiilijalanjälkeä merkittävästi.
Puurakentamisen kasvua jarruttaviksi tekijöiksi Lehtosen tutkielmassa todetaan rakennusalan tiedon ja kokemuksen puute korkean puurakentamisen osalta, puutteellinen puurakennustuotteiden standardointi sekä puurakennushankkeiden kokeminen taloudellisena riskinä.
Toisessa Tampereen yliopiston Rakennetun ympäristön kandidaattitutkielmassa – Karoliina Alatalon Kokemuksia 2000-luvun alun suomen suurista puukouluista, esimerkkeinä Pudasjärven koulukeskus, Tuupalan koulu ja Mansikkalan koulu, tutkittiin, miten puun käyttö koulurakennuksissa näkyy ja, miten se koetaan.
Alatalon tutkielmasta ilmeni, että uusien koulujen rakentamisen taustalla on usein entisen koulun sisäilmaongelma, halu tukea paikallista toimijaa ja toimia ekologisesti sekä arkkitehtuurin yhteneväisyys. Käyttäjäpalautteessa kaikissa kouluissa painottui sisäilma, akustiikka ja viihtyvyys.
Tutkielmassa kävi ilmi, että puu koettiin terveellisenä ja miellyttävänä vaihtoehtona sisäilmaongelmien jälkeen. Kunnat myös pitivät puurakentamista ilmastotietoisena valintana ja päätöksenteossa haluttiin painottaa paikallisten toimijoiden tukemista. Kunnat näkivät nämä myös asioina, joilla ne voivat myös brändätä itseään ja kohottaa kunnan itsetuntoa.
Alatalon mukaan puun akustiset ominaisuudet koettiin erityisen hyvinä koulurakennuksissa, koska ne vähensivät merkittävästi yleistä melua. Yhteistä puukouluille oli puun laaja ja näkyvä käyttö sekä luonnonvalon hyödyntäminen sekä ekologisuuden lisääminen rakentamalla myös käytävät ja aulat toiminnallisiksi tiloiksi.
Alatalon tutkielman johtopäätökset olivat, että puiset koulurakennukset koettiin erittäin onnistuneiksi ja puun käyttöä aiotaan jatkossakin jatkaa kunnissa.
Metsäbiotalouden tiedepaneelilta on myös tullut uutta tietoa puurakentamiseen liittyen. Tiedepaneelin tutkimuksen mukaan rakennettu ympäristö aiheuttaa kolmanneksen kaikista Suomen päästöistä.
Tutkimushankkeessa laaditut skenaariot osoittavat, että puun käytön lisääminen rakentamisessa voi vähentää rakennetun ympäristön vuosittaisia kokonaispäästöjä jopa 11 prosenttia verrattuna nykyiseen tasoon.
Tiedepaneelin mukaan puurakentamisen lisäämisellä saavutettavat päästösäästöt ovat merkittävän suuruisia suhteessa keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa esitettyihin muihin päästövähennystoimiin.
Puurakentamisen mahdollisuuksia ilmastopolitiikassa ei Metsäbiotalouden tiedepaneelin mukaan ole otettu Suomessa vielä riittävän hyvin huomioon. Esimerkiksi Tanskassa rakennusten päästörajojen kiristyminen on lisännyt biopohjaisten rakennusmateriaalien käyttöä.
Lisäksi EU:ssa valmistellaan parhaillaan vapaaehtoisia hiilivarastomarkkinoita, jotka voivat toteutuessaan parantaa puupohjaisten ratkaisujen kilpailukykyä.
Pääministerin Orpon hallitusohjelmassa on seuraavat kirjaukset puurakentamiseen liittyen:
”Uudistetaan rakentamisen sääntelyä puurakentamisen vauhdittamiseksi ja parannetaan alan vientimahdollisuuksia” ja ”Edistetään kotimaiseen uusiutuvaan raaka-aineeseen perustuvan teollisuuden arvonlisän nostamista. Puun käytössä pyritään mahdollisimman korkeaan jalostusasteeseen. Puurakentamista lisätään kannustimin sekä purkamalla siihen liittyvää sääntelyä. TKI-rahoitusta kanavoidaan puurakentamiseen ja panostetaan alan koulutukseen”.
Näistä kirjauksista huolimatta hallitus päätti lakkauttaa puurakentamisen kehittämisohjelman, eikä hallitusohjelma sisällä konkreettisia toimenpiteitä puurakentamisen edistämiseksi.
Puurakentamisen toimijat arvostelevat, että Suomessa vuosikymmeniä puhuttu puurakentamisen edistäminen vesitetään päätöksenteossa. Arvostelu kohdistuu jopa yksittäisiin virkamiehiin, joiden nähdään jarruttavan puurakentamisen kehittymistä.
Myös tulossa olevan rakennuslain muutoksen materiaalien päästöjä koskevia kriteerejä pidetään puurakentamisen toimijoiden taholta niin löysinä, etteivät ne edistä rakentamisen päästöjen vähentämistä.
Alan mukaan rakennusten hiilijalanjälkilaskenta on luotu tavalla, joka peittää materiaalivalintojen merkityksen. Tätä toimijat perustelevat sillä, että koska hiilijalanjälki lasketaan koko elinkaarelle 30–50 vuoden ajalta, laskelma korostaa energiankäyttöä eivätkä materiaalivalinnat eivät näy laskennassa riittävästi.
Kaikki rationaaliset argumentit tukevat puurakentamisen edistämistä. Politiikan ongelma on asioiden politisoituminen. Ristiriitaiset ja riitaisat näkemykset metsien käytöstä haittaavat myös puurakentamisen edistämistä.
Seuraava hallitusohjelma on viimeinen hetki tehdä aitoja tekoja kestävän rakentamisen puolesta ja sen tulee perustua entistä enemmän puuhun.
Puupäiväkodeissa viihdytään – kyselytutkimus puupäiväkotien johtajille (Puutuoteteollisuus ry)
Kokemuksia 2000-luvun alun suomen suurista puukouluista – Karoliina Alatalon kandidaattitutkielma
Kannattaako puusta rakentaa Suomessa? – Markus Lehtosen kandidaattitutkielma
Kestävästi puusta -hanketta koordinoi Puutuoteteollisuus ry. Tavoitat meidät sivustolta www.puutuoteteollisuus.fi tai sähköpostitse info@puutuoteteollisuus.fi.
© Puutuoteteollisuus ry 2025
