Rakentaminen keskeiseksi osaksi ilmastopolitiikkaa

Rakentaminen ja rakennettu ympäristö muodostavat merkittävän osan Suomen päästöistä. Rakentamisen materiaalivalinnoilla on keskeinen rooli ilmastotavoitteiden saavuttamisessa, ja rakennukset voivat toimia pitkäaikaisina hiilivarastoina. Ilmastopolitiikan tulee huomioida sekä rakentamisen päästöjen vähentäminen että rakennuksiin sitoutuva hiili. Puun käyttö tarjoaa tähän vaikuttavan ja kustannustehokkaan keinon.

Hiilijalanjäljen raja-arvot

Asetetaan rakentamisen hiilijalanjäljen raja-arvot ja rakennusten hiilivarastot tavoitteellisesti tukemaan Suomen ilmastotavoitteita:

  1. Kiristetään vuoden 2029 ja 2031 hiilijalanjäljen raja-arvoja tieteeseen perustuvan päästöbudjetin suuntaan. Esimerkiksi kerrostalojen nykyinen raja-arvo tulisi puolittaa vuoteen 2031 mennessä.
  2. Otetaan rakennusten pitkäaikaiset hiilivarastot osaksi ilmasto-ohjausta ja asetetaan hiilivarastolle mitattavat raja-arvot ja tavoitteet.
  3. Määritetään hiilijalanjäljen raja-arvojen ja hiilivarastotavoitteiden kehityspolku vuoteen 2035 investointien ja tuotekehityksen vauhdittamiseksi.

Rakentamisen päästöraja-arvot eivät vielä vastaa ilmastotavoitteita

Suomen tavoitteena on saavuttaa hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää päästövähennyksiä kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, myös rakentamisessa. Rakennusten energiatehokkuuden parantamisen rinnalla yhä tärkeämpään asemaan nousevat rakentamisvaiheen päästöt, jotka syntyvät jo ennen rakennuksen käyttöönottoa.

Rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvot ovat merkittävä askel rakentamisen ilmasto-ohjauksessa. Niiden vaikuttavuus riippuu kuitenkin siitä, kuinka kunnianhimoisesti vaatimustasot asetetaan ja miten niitä kehitetään tulevina vuosina.

Nykyinen sääntely ei vielä ohjaa täysimääräisesti hyödyntämään markkinoilla jo olevia vähähiilisiä rakennustuotteita ja ratkaisuja. Aalto-yliopiston Puutuoteteollisuus ry tekemä tutkimus osoittaa alustavasti, että sekä puu- että betonirunkoisten rakennusten hiilijalanjälkeä voidaan pienentää huomattavasti nykyisiä vaatimuksia alemmas yhdistelemällä jo saatavilla olevia vähähiilisiä materiaaleja ja tuotteita.

Päästöraja-arvojen kiristämisen tulee perustua tutkittuun tietoon ja rakentamisen todelliseen vähennyspotentiaaliin. Kun vaatimukset tukevat Suomen ilmastotavoitteita, ne myös kannustavat vähäpäästöisten materiaalien ja uusien ratkaisujen kehittämiseen sen sijaan, että nykyinen vähimmäistaso muodostuu rakentamisen tavoitetasoksi.

Rakennusten hiilivarastot osaksi ilmasto-ohjausta

Rakentamisen hiilijalanjäljen pienentämisen rinnalla tulee tunnistaa rakennusten mahdollisuus toimia pitkäaikaisina hiilivarastoina.

Puutuotteisiin sitoutunut biogeeninen hiili säilyy rakennuksessa sen käyttöiän ajan, parhaimmillaan vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja. Pitkäikäinen puurakentaminen voi siten pidentää hiilen varastoitumisaikaa ja tuoda rakennettuun ympäristöön uuden pitkäaikaisen hiilivaraston.

Nykyinen rakentamisen ilmasto-ohjaus painottuu hiilijalanjälkeen. Rakennusten hiilivarastot voidaan tuoda esille hiilikädenjäljen laskennassa, mutta niille ei ole asetettu vastaavia sitovia tai määrällisiä tavoitteita.

Hiilijalanjälki ja hiilivarasto ovat kaksi erillistä, toisiaan täydentävää ilmastovaikutusta

Päästöjen vähentämistä ei tule korvata hiilivarastojen kasvattamisella, mutta myöskään rakennuksiin sitoutuvan hiilen merkitystä ei tule jättää ilmasto-ohjauksen ulkopuolelle.

Rakennusten pitkäaikaisille hiilivarastoille tulee kehittää yhdenmukainen laskenta- ja seurantatapa sekä asettaa mitattavat tavoitteet. Ohjauksessa on huomioitava hiilivaraston suuruuden lisäksi rakennuksen suunniteltu käyttöikä, materiaalien pitkäaikaiskestävyys ja hiilen säilyminen materiaalikierrossa.

Näin ilmastopolitiikka voi samanaikaisesti kannustaa vähentämään rakentamisen päästöjä ja kasvattamaan rakennettuun ympäristöön sitoutuneen hiilen määrää.

Ennakoitava kehityspolku vauhdittaa vähähiilisiä investointeja

Rakennustuoteteollisuuden investoinnit, tuotekehitys ja tuotantoprosessien uudistaminen edellyttävät pitkäjänteistä toimintaympäristöä. Siksi päästöraja-arvojen ja hiilivarastotavoitteiden kehityspolku tulee määrittää riittävän pitkälle tulevaisuuteen.

Ennalta tiedossa olevat, asteittain tiukkenevat tavoitteet luovat kysyntää vähähiilisille rakennustuotteille ja kannustavat yrityksiä investoimaan uusiin tuotantomenetelmiin. Samalla rakennuttajat ja suunnittelijat voivat huomioida tulevat vaatimukset jo hankkeiden varhaisessa vaiheessa.

Ohjauksen tulee olla materiaalineutraalia mutta ilmastovaikutuksiltaan kunnianhimoista: tavoitteena on mahdollisimman vähäpäästöinen rakennus, jonka materiaalivalinnat ja rakenneratkaisut tukevat myös pitkäaikaista hiilen varastoitumista.

Rakentamisen ilmasto-ohjauksen ei tule tyytyä siihen, mikä on nykyisellä tuotantotavalla tavanomaista, vaan ohjata kohti sitä, mikä on jo teknisesti mahdollista ja ilmastotavoitteiden kannalta välttämätöntä.

Tutkimustietoa

Puutuoteteollisuus ry rahoittama Aalto-yliopiston hybridirakentamisen hiilijalanjäljen raja-arvotiekartta esiteltiin Puupäivässä 11.11.2026. Tutkimuksessa tarkastellaan erilaisten runkoratkaisujen ja markkinoilla olevien vähähiilisten rakennustuotteiden yhdistelmiä sekä mahdollisuuksia kiristää rakentamisen päästöraja-arvoja.

Tiekartan taustatutkimus julkaistaan loppuvuodesta.