Rakentamisen sääntely nostaa tarpeettomasti puun käytön kustannuksia. Alustavien laskelmien perusteella sääntelyn uudistamisen mahdollistamat vuotuiset kustannussäästöt voivat nousta satoihin miljooniin euroihin. Sääntelyä pitää kehittää kansallisten erityisvaatimusten sijaan yhteispohjoismaiselta pohjalta, kustannustehokkuus ja turvallisuus huomioiden. Yhtenäiset vaatimukset alentaisivat kustannuksia ja laajentaisivat suomalaisen puutuoteteollisuuden kotimarkkinaa muihin Pohjoismaihin.
Metsäbiotalouden tiedepaneelin vuoden 2026 raportin mukaan Suomessa valmistui vuosina 2020–2024 keskimäärin 2,5 miljoonaa kerrosneliömetriä puurunkoisia rakennuksia vuodessa.
Puutuoteteollisuuden esimerkkilaskelmien perusteella puurakentamiseen kohdistettujen tarpeettomien sääntelyvaatimusten ja päällekkäisten menettelyjen kustannusvaikutus on noin 135–237 euroa neliömetriltä.
Suhteutettuna vuosien 2020–2024 puurakentamisen määrään tämä tarkoittaisi laskennallisesti noin 340–590 miljoonan euron vuotuista kustannussäästöpotentiaalia.
Arvio on suuntaa antava, sillä kaikki tarkastellut sääntelyvaatimukset eivät koske kaikkia rakennustyyppejä. Laskelma havainnollistaa kuitenkin, kuinka merkittäviä vaikutuksia sääntelyn uudistamisella voi olla rakentamisen kustannustasoon koko Suomessa.
Rakentamisen korkea kustannustaso heijastuu asuntojen hintoihin ja vuokriin sekä kuntien mahdollisuuksiin toteuttaa kouluja, päiväkoteja ja muita julkisia rakennuksia. Kohtuuhintaisen rakentamisen edistäminen edellyttää siksi pysyviä rakenteellisia uudistuksia, joilla rakentamisen kustannuksia voidaan laskea ja tuottavuutta parantaa.
Rakentamisen sääntelyn tehtävänä on varmistaa turvalliset, terveelliset ja kestävät rakennukset. Näistä tavoitteista ei tule tinkiä. Sen sijaan on arvioitava, ovatko kaikki yksityiskohtaiset vaatimukset ja niiden soveltamiskäytännöt välttämättömiä tavoitellun lopputuloksen saavuttamiseksi. Sama turvallisuus-, energiatehokkuus- ja laatutaso voidaan usein osoittaa useilla erilaisilla teknisillä ratkaisuilla.
Puurakentaminen havainnollistaa ongelmaa. Teolliset puurakennusjärjestelmät ovat kehittyneet nopeasti, mutta kansalliset erityisvaatimukset ja vaihtelevat viranomaistulkinnat voivat johtaa ylimääräisiin materiaalikerroksiin, monimutkaisiin rakenteisiin ja toistuviin suunnittelu- ja selvitysvaiheisiin. Kustannusvaikutus ei rajoitu materiaaleihin, vaan ulottuu valmistukseen, kuljetuksiin, asennustyöhön ja työmaan kestoon.
Sääntelyn kustannustehokkuutta tuleekin tarkastella koko rakentamisprosessin näkökulmasta. Tavoitteena ei ole rakentamisen laadun heikentäminen, vaan tarpeettomien kustannusten poistaminen silloin, kun sama tai jopa parempi lopputulos voidaan saavuttaa yksinkertaisemmin, tehokkaammin ja tuottavammin.
Suomen rakentamismääräyksiä pitää kehittää nykyistä vahvemmin yhteispohjoismaiselta pohjalta. Erityisesti värähtelyä, akustiikkaa ja paloturvallisuutta koskevat kansalliset vaatimukset vaikuttavat puurakenteiden mitoitukseen, rakennekerroksiin ja kustannuksiin.
Jos toisessa Pohjoismaassa voidaan toteuttaa turvallinen ja käyttömukavuudeltaan hyväksyttävä rakennus yksinkertaisemmalla rakenneratkaisulla, tulee selvittää, mistä ero johtuu ja onko Suomen kansalliselle erityisvaatimukselle riittävä tekninen peruste. Tavoitteena on vaatimusten oikeasuhtaisuus, ei niiden automaattinen alentaminen.
Paloturvallisuudessa tulee mahdollistaa rakennuksen kokonaisturvallisuuden nykyistä joustavampi osoittaminen. Automaattinen sammutusjärjestelmä, kantavien rakenteiden palonkestävyys ja osastointi muodostavat kokonaisuuden. Kun vaadittu turvallisuustaso voidaan osoittaa luotettavasti vaihtoehtoisella toteutustavalla, sääntelyn ei tulisi pakottaa päällekkäisiin suojauksiin ilman perusteltua turvallisuushyötyä.
Suoritusperusteinen ja teknologianeutraali sääntely mahdollistaa erilaisten turvallisten rakenneratkaisujen hyödyntämisen ja antaa tilaa tuotekehitykselle.
Yhtä tärkeää on rakennusvalvonnan tulkinta- ja hyväksyntäkäytäntöjen valtakunnallinen yhdenmukaistaminen. Samasta määräyksestä ei pitäisi syntyä eri kunnissa toisistaan poikkeavia lisäselvitysvaatimuksia ilman teknisesti perusteltua syytä. Hyväksymismenettelyjä on selkeytettävä ja virtaviivaistettava vähentämällä päällekkäistä osoitustaakkaa, dokumentointia ja hallinnollista työtä. Hankekohtainen suunnittelu, turvallisuuden varmistaminen ja viranomaisvalvonta säilyvät ennallaan.
Yhteispohjoismaiset vaatimukset laajentaisivat samalla suomalaisen puutuoteteollisuuden tosiasiallista kotimarkkinaa. Kun samoja rakennusjärjestelmiä voidaan hyödyntää eri maissa ilman tarpeettomia kansallisia muutoksia, tuotekehitys- ja suunnittelukustannukset jakautuvat suuremmalle tuotantomäärälle ja teollisen valmistuksen kilpailukyky paranee.
Teollinen esivalmistus mahdollistaa rakentamisen työvaiheiden siirtämisen työmaalta hallittuihin tehdasolosuhteisiin. Tämä parantaa työn toistettavuutta, materiaalitehokkuutta ja laadunhallintaa sekä lyhentää työmaavaihetta.
Hyödyt jäävät kuitenkin vajaiksi, jos sääntely vaikeuttaa vakioitujen rakenneratkaisujen käyttöä, edellyttää tarpeetonta hankekohtaista uudelleensuunnittelua tai rajoittaa elementtien optimaalista valmistus- ja kuljetuskokoa.
Esimerkiksi suurten rakennuselementtien kuljetuksiin liittyvät rajoitukset vaikuttavat myös työmaan toimintaan. Elementtien jakaminen pienempiin osiin voi lisätä kuljetusten määrää, nostoja, liitostyötä ja asennusaikaa. Kuljetusten lupa- ja saattokäytäntöjä tulee kehittää riskiperusteisesti liikenneturvallisuus säilyttäen.
Tuottavampi rakentaminen vahvistaa samalla kotimaista arvonluontia. Puutuoteteollisuuden tuotantolaitokset sijaitsevat eri puolilla Suomea, usein suurimpien kasvukeskusten ulkopuolella. Teollisen esivalmistuksen kasvava kysyntä tukee siten myös maakuntien työpaikkoja, alihankintaverkostoja ja investointeja. Ennakoitava sääntely puolestaan parantaa yritysten mahdollisuuksia kehittää tuotantolinjoja, automaatiota ja osaamista.
Teollinen rakentaminen tarvitsee teollista rakentamista tukevan prosessin myös tehtaan porttien ulkopuolella.
Puutuoteteollisuus ry on tarkastellut neljän sääntelyyn ja viranomaiskäytäntöihin liittyvän kustannustekijän mahdollisia vaikutuksia viisikerroksisessa, 2 400 bruttoneliömetrin puukerrostalossa, jonka laskennallinen kokonaiskustannus on 7 600 000 euroa.
| Sääntelyyn liittyvä kustannustekijä | Kustannusvaikutus / rakennus |
| Palosuojaverhousten ja päällekkäisten suojauskerrosten keventäminen | 197 000–345 000 € (2,6–4,5%) |
| Välipohjien värähtelymitoituksen ja akustiikan yhteensovittaminen | 58 000–115 000 € (0,8–1,5%) |
| Suurten rakennuselementtien kuljetusten ja työmaavaiheen optimointi | 59 000–89 000 € (0,8–1,2%) |
| Rakennusvalvonnan tulkintaerojen ja päällekkäisen selvitystyön vähentäminen | 10 000–20 000 € (0,1–0,3%) |
| Yhteensä | 324 000–569 000 € (4,3–7,5%) |
Neljän esimerkin yhteenlaskettu kustannussäästöpotentiaali 135–237 €/brm².
Luvut perustuvat laskentaoletuksiin, eivät toteutuneista hankkeista todennettuihin säästöihin.
Ne kuvaavat kustannusten mittaluokkaa tilanteissa, joissa vaadittu turvallisuus-, terveellisyys- ja laatutaso voidaan säilyttää vaihtoehtoisilla ratkaisuilla.
Laskennan lähtöoletukset on esitetty sivun alaosassa.
Rakentamisen sääntelyä tulee kehittää kohti suoritusperusteisia, teknologianeutraaleja ja yhteispohjoismaisesti yhdenmukaisia vaatimuksia. Samalla tulee vähentää päällekkäistä osoitustaakkaa ja yhtenäistää viranomaisten hyväksymiskäytäntöjä.
Tavoitteena ei ole vähemmän turvallinen tai heikommin rakennettu rakennus, vaan nykyistä kustannustehokkaammin toteutettu, yhtä turvallinen ja laadukas rakennus.
Sääntelyn uudistaminen on keino alentaa rakentamisen kustannuksia, parantaa tuottavuutta ja luoda edellytyksiä suomalaisen puutuoteteollisuuden investoinneille, kilpailukyvylle ja työllisyydelle eri puolilla Suomea.
Vertailukohde: Viisikerroksinen, 2 400 brm² puukerrostalo. Laskelmat ovat alustavia skenaarioita, joiden tarkoituksena on havainnollistaa sääntelyyn liittyvien kustannusvaikutusten suuruusluokkaa. Ne eivät osoita nykyisen sääntelyn aiheuttamaa todellista lisäkustannusta tai vahvistettua säästöä.
1. Palosuojaverhoukset: 197 000–345 000 €
Rakennuksen tarkasteltavaksi seinä- ja kattopinta-alaksi oletetaan 7 400 m², josta 80 prosenttia eli 5 920 m² suojaverhotaan.
Yhden kipsilevykerroksen materiaali- ja asennuskustannus on laskennassa 25 €/m² eli 148 000 euroa. Kahden kerroksen kustannus on 296 000 euroa. Saumauksen, tasoituksen ja hionnan kustannukseksi on arvioitu noin 49 000 euroa.
Näin yhden levytyskerroksen ja viimeistelyn yhteenlaskettu kustannus on noin 197 000 euroa ja kahden kerroksen noin 345 000 euroa.
Laskelma kuvaa poistettavaksi oletettujen työvaiheiden bruttokustannusta. Yhden levykerroksen vähentäminen ei välttämättä poista viimeistelyä, eikä kaikkia levykerroksia voida jättää pois ilman vaihtoehtoisen rakenteen paloturvallisuuden osoittamista.
2. Välipohjien mitoitus ja akustiikka: 58 000–115 000 €
Neljän välipohjan yhteenlaskettu pinta-ala on 1 920 m². Oletettu kustannusero vaihtoehtoisten, teknisesti hyväksyttävien rakenneratkaisujen välillä on 30–60 €/m².
1 920 m² × 30–60 €/m² = 57 600–115 200 €.
Arvio perustuu mahdollisuuteen optimoida rakennepaksuutta ja materiaalimääriä. Todellinen säästö edellyttää värähtelyn, taipuman, akustiikan ja muiden teknisten vaatimusten täyttymisen osoittamista. Akustiikasta ei lasketa erillistä lisäsäästöä.
3. Elementtikuljetukset ja työmaavaikutukset: 59 000–89 000 €
Kuljetusetäisyydeksi oletetaan 100 km. Vertailussa suuremmilla elementeillä tarvitaan 50 kuljetusta ja pienemmillä 100 kuljetusta.
Yhteensä: 59 375–89 375 €.
Kuljetushinnat ovat oletuksia. Saattoautojen määrä riippuu kuljetuksen mitoista ja muista ehdoista. Esimerkiksi kahden saattoauton tarve poistaisi tässä vertailussa 20 000 euron suoran kuljetuskustannusedun, jolloin kokonaisvaikutus olisi noin 39 000–69 000 euroa.
Kuljetuskustannuksiin sisältyviä polttoaine- ja kuljettajakustannuksia ei lisätä erikseen.
4. Rakennusvalvonnan tulkintaerot: 10 000–20 000 €
Laskennan oletuksena on hanketta kohti 100–200 tuntia päällekkäistä tai tarpeetonta asiantuntijatyötä.
100–200 h × 100 €/h = 10 000–20 000 €.
Työ voi muodostua esimerkiksi toistuvista lisäselvityksistä, suunnitelmien täydentämisestä ja viranomaisneuvotteluista. Hankekohtaisesti tarpeellista suunnittelua tai valvontaa ei katsota poistettavaksi kustannukseksi.
Valtakunnallisen laskennan lähtöoletukset
Vuosien 2020–2024 keskimääräinen puurunkoisten uudisrakennusten valmistunut kerrosala on noin 2,5 milj. kem² vuodessa.
Laskennassa käytetään vertailutalosta johdettua kustannushaarukkaa 135–237 €/brm² ja rinnastetaan pinta-alakäsitteet havainnollistavaa laskentaa varten.
2,5 milj. m² × 135–237 €/m² = noin 338–593 milj. €/vuosi.
Tulos kuvaa teoreettista kustannusten mittaluokkaa. Se ei huomioi rakennustyyppien erilaisia sääntelyvaatimuksia, kaikkien kustannusten mahdollista päällekkäisyyttä, korvaavien ratkaisujen kustannuksia tai säästöjen todellista toteutumisastetta.
Lähteet: Metsäbiotalouden tiedepaneeli, raportti 1/2026; Forecon Oy, Rakentamisen seuranta Q2/2026; Puutuoteteollisuus ry, Puurakentamisen sääntelyn kitkakohdat, sisäinen työaineisto 27.10.2026; rakentamislaki 751/2023; ympäristöministeriön asetus rakennusten paloturvallisuudesta 848/2017.