Rakentamisen tuottavuus on käytännössä polkenut paikallaan 1970-luvulta asti. Samaan aikaan muu teollisuus on harpponut eteenpäin automatisoitumalla, vakioimalla ja jalostamalla prosessejaan. Rakennustyömaista taas on tullut vaikeasti johdettavia kokonaisuuksia, joissa urakkarajat ja perinteiset toimintatavat jarruttavat kehitystä.
Tilanne tarjoaa puurakentamiselle sekä haasteen että mahdollisuuden. Teollisesti valmistetut puuelementit tarjoavat rakennuttajille keinon nostaa tuottavuutta nopeasti. Muutos tapahtuu kuitenkin vain, jos toimintatavat saadaan tukemaan tätä potentiaalia.
Auto-, elektroniikka- ja konepajateollisuus ovat jo näyttäneet, mihin järjestelmällinen prosessiajattelu ja tehdastyö pystyy. Rakentaminen ei eroa näistä aloista niin paljon kuin usein ajatellaan. Emme vain ole vielä ottaneet samoja periaatteita käyttöön.
Rakennustyömaa on aina altis esimerkiksi sään vaihtelulle eikä kaikkea voi ennakoida. Sen sijaan tehdas tarjoaa sen, mitä tuottavuusloikka vaatii: vakioituja prosesseja, toistoa, laadunvarmistusta ja parempaa toiminnanohjausta. Harva kuluttaja haluaisi, että oma auto rakennettaisiin kotipihassa.
Puu sopii teolliseen rakentamiseen poikkeuksellisen hyvin. Kevyt materiaali ja nopea työstettävyys tekevät puusta hyvän materiaalin teolliselle esivalmistukselle.
Puu ei tee hankkeesta automaattisesti tehokasta, sillä tuottavuuden pullonkaulat eivät yleensä ole teknisiä, vaan löytyvät vastuu- ja osaamisalueiden rajapinnoilta.
Rakennusalalla jokainen optimoi omaa siiloansa: työmaa omaansa, suunnittelija omaansa, urakoitsija omaansa. Lopputuloksena hankkeessa tehdään päällekkäistä työtä, pahimmillaan jopa puretaan ja korjataan asioita, jotka voitaisiin ratkaista jo tehtaalla.
Tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi betonirakenteisissa kerrostaloissa 2,5 % kokonaiskustannuksista kuluu pelkkien toleranssikorjausten tekemiseen. Se on paljon alalla, jossa hyvätkin liikevoittomarginaalit liikkuvat usein vain muutamissa prosenteissa.
Rakentamisen ja rakennushankkeiden tuottavuus paranee vasta, kun prosessi omistetaan ja optimoidaan kokonaisuutena. Jos tuottavuutta jarruttavien rajojen halutaan kaatuvan, tarvitaan alusta alkaen yhteinen suunnittelupöytä, jossa suunnitelmat, kustannukset ja vastuut katsotaan läpi ja optimoidaan kokonaisuutena.

Meillä VVR:llä on nähty läheltä, miten suuri vaikutus oikealla toimintamallilla on. Olemme siirtyneet malliin, jossa 80 prosenttia rungon ratkaisuista on vakioitu ja vain 20 prosenttia räätälöidään hankekohtaisesti.
Runkoratkaisujen, yksityiskohtien ja toistuvien työvaiheiden vakioiminen vähentää yllätyksiä. Suunnittelu sujuu nopeammin, tehdas pystyy toistamaan vaiheet laadukkaasti ja rakennuttajan kustannusriski pienenee. Samalla koko organisaatio alkaa toimia yhtenäisesti, mikä on yksi tuottavuuden ydin.
Toinen oppi on ehkä yllättävämpi: yrityskulttuuri ratkaisee enemmän kuin yksikään tekninen innovaatio. Kun työntekijöitä kannustetaan etsimään fiksumpia tapoja tehdä työtä ja jakamaan osaamistaan, syntyy kehitystä, jota ei voi kopioida kilpailijalta. Johtaminen on palveluammatti, johtajan työtä on mahdollistaa työntekijöiden menestys työssään.
Johtaminen on palveluammatti.
Olemme vakuuttuneita siitä, että teollinen rakentaminen kaikilla materiaaleilla lisääntyy. Työmaa ei yksinkertaisesti pysty vastaamaan siihen tehokkuuden ja laadun tasoon, johon tehdas pystyy.
Puurakentaminen hyötyy tästä ensimmäisenä, koska sen kilpailuetu perustuu nimenomaan tehtaan tehokkuuteen ja toistettavuuteen. Mitkään puun ja puurakentamisen eduista eivät kuitenkaan toteudu itsestään. Hyöty muuttuu todellisuudeksi, kun hanke suunnitellaan kokonaisuutena, prosessit vakioidaan ja puun vahvuuksia hyödynnetään täysimääräisesti – ei silloin, kun puuelementit liimataan osaksi vanhaa, siiloutunutta toimintamallia.
Väitän, että tuottavuuden kasvattaminen vaatii pääasiallisesti kahta asiaa, materiaalista huolimatta:
Puusta on kuitenkin hyvä aloittaa. Se on ensimmäinen realistinen polku kohti rakennusalan tuottavuusloikkaa, jota on odotettu jo 50 vuotta.