Suomessa puu ei ole koskaan ollut pelkkä raaka-aine. Se on ollut perusta, jonka varaan yhteiskunta on rakennettu – kirjaimellisesti ja taloudellisesti. Kun itse mietin omaa suhdettani puuhun, se ei ala tilastoista tai strategioista, vaan maisemasta: metsistä, joissa olen kasvanut, ja arjesta, jossa puu on aina ollut läsnä ilman, että sitä on tarvinnut erikseen perustella.
Siksi keskustelu puun merkityksestä tulevaisuudessa tuntuu välillä kummalliselta. Ikään kuin pohtisimme, onko meillä varaa hyödyntää jotain, joka on aina ollut vahvuutemme.
Puu on uusiutuva luonnonvara, jota kasvaa Suomessa jatkuvasti lisää. Sen ympärille syntyy koko ajan uusia innovaatioita, uusia käyttötapoja ja korkeamman jalostusasteen tuotteita, usein yllättävissäkin muodoissa. Jokainen vierailu alan yrityksissä avaa silmiä: mitä kaikkea puusta voikaan tehdä. Mahdollisuuksia ei siis puutu. Enemmänkin kyse on siitä, uskallammeko tarttua niihin riittävän kunnianhimoisesti.
Viime vuosina turvallisuudesta on tullut yksi yhteiskunnallisen keskustelun keskeisistä teemoista. Keskustelu keskittyy kuitenkin usein hyvin kapeasti: aseisiin, rajoihin ja puolustuskykyyn. Kaikki nämä ovat tärkeitä, mutta turvallisuus on lopulta paljon laajempi kokonaisuus.
Toimiva yhteiskunta on itsessään turvallisuuskysymys. Se, että ihmisillä on toimeentuloa, että tuotanto toimii ja että arki jatkuu myös poikkeusoloissa, on vähintään yhtä olennaista kuin sotilaallinen varautuminen. Maanpuolustustahto ei synny tyhjiössä, se syntyy siitä, että ihmiset kokevat yhteiskunnan omakseen ja puolustamisen arvoiseksi.
Toimiva yhteiskunta on itsessään turvallisuuskysymys.
Tässä puulla ja puutuoteteollisuudella on erityinen rooli. Jos kansainväliset toimitusketjut häiriintyvät, rajat sulkeutuvat tai logistiikka katkeaa, moni toimiala pysähtyy nopeasti. Puutuoteteollisuus ei ole samalla tavalla haavoittuva. Raaka-aine on kotimaassa, osaaminen on kotimaassa ja tuotanto voi jatkua myös häiriötilanteissa.
Juuri siksi puutuoteteollisuutta pitäisi tarkastella nykyistä selkeämmin strategisena toimialana. Se ei ole vain osa taloutta, se on osa huoltovarmuutta. Ja ehkä vielä enemmän: se on osa kykyämme selviytyä myös silloin, kun ympärillä maailma muuttuu epävarmaksi.
Metsät eivät ole abstrakti resurssi, vaan konkreettinen osa ihmisten arkea erityisesti pohjoisessa ja harvaan asutuilla alueilla. Minulle ne ovat olleet sitä aina, itsestään selvä osa maisemaa ja elämää. Juuri siksi on tärkeää kysyä, miten metsien hyödyntäminen näkyy niillä alueilla, joilla puu kasvaa.
Tällä hetkellä ristiriita on ilmeinen. Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Lapista tulee merkittävä osa valtion hakkuista, mutta samaan aikaan palveluja keskitetään pois näiltä alueilta. Metsistä saatava hyöty ei siis välttämättä jää sinne, missä puu kasvaa.
Tämä on kehityssuunta, joka ei voi jatkua loputtomiin. Jos metsien käyttö halutaan säilyttää hyväksyttävänä myös tulevaisuudessa, on huolehdittava siitä, että hyödyt jakautuvat oikeudenmukaisesti. Se ei ole vain taloudellinen kysymys, vaan myös luottamuksen kysymys.
Se tarkoittaa investointeja, työpaikkoja ja palveluita. Jos alueelta otetaan, sinne on myös annettava takaisin – muuten side ihmisten ja elinympäristön välillä alkaa hiljalleen heikentyä.
Metsänomistajien, teollisuuden ja politiikan välinen yhteistyö nähdään usein ratkaisuna moniin haasteisiin. Ajatus on oikea, mutta toteutus ontuu yllättävän usein.
Yhteistyö ei synny pelkästään rakenteita rakentamalla, vaan yhteisestä tavoitteesta. Suomessa on tästä myös onnistuneita esimerkkejä. Oulun teknologiaklusteri rakentui aikanaan paikallisten toimijoiden, yritysten ja koulutuksen tiiviille yhteistyölle, jossa kaikilla oli yhteinen suunta ja ymmärrys siitä, mitä ollaan tekemässä.
Metsäsektorilla vastaava yhteinen suunta puuttuu vielä osin. Päätöksenteossa pitäisi kuunnella enemmän niitä, jotka omistavat metsiä, työskentelevät niiden parissa ja elävät niiden vaikutuspiirissä. Arjen ymmärrystä ei voi korvata pelkillä selvityksillä.
Joskus tuntuu, että päätöksiä tehdään liian kaukana niistä paikoista, joissa niiden vaikutukset todella näkyvät.
Suomella on pitkät perinteet puun hyödyntämisessä, mutta yksi ongelma on pysynyt sitkeästi mukana: olemme edelleen pitkälti raaka-aineen viejä.
Kärjistäen olen joskus sanonut, että Suomi on puun suhteen banaanivaltio. Se kuulostaa provosoivalta, mutta kuvaa ilmiötä yllättävän hyvin. Viemme raaka-ainetta ja ostamme takaisin jalostettuja tuotteita, vaikka meillä olisi kaikki edellytykset tehdä ne itse.
Todellinen arvo syntyy jalostuksessa. Korkeamman jalostusasteen tuotteet, uudet materiaalit ja innovatiiviset ratkaisut ovat se osaamisen alue, jossa Suomi voisi nousta aidosti edelläkävijäksi. Silti moni hyvä idea jää toteutumatta, koska rahoitusta ei löydy tai riskinottoa vältellään.
Lisäksi tutkimus- ja kehitystoimintaa ohjataan usein liian nopeasti vientiin. Todellisuudessa monet ratkaisut syntyvät ensin kotimarkkinassa kokeilujen, epäonnistumisten ja oppimisen kautta. Vasta sen jälkeen ne ovat valmiita maailmalle.
Kasvu ei synny tyhjästä. Se vaatii aikaa, rohkeutta ja mahdollisuuden tehdä asiat ensin kunnolla omassa maassa.
Ilmastokeskustelu on monella tapaa ajautunut vastakkainasetteluihin, joissa etsitään enemmän eroja kuin yhteisiä ratkaisuja. Tarvitsisimme enemmän asioita, jotka kokoavat ihmisiä yhteen.
Puu on yksi tällainen ratkaisu.
Erityisesti rakentamisessa puulla on merkittävä rooli. Se sitoo hiiltä, vähentää päästöjä ja tarjoaa vaihtoehdon materiaaleille, joiden hiilijalanjälki on suurempi. Silti puurakentamisen mahdollisuuksia rajoittavat edelleen sääntely, käytännöt ja osin myös asenteet.
Kysymys ei ole siitä, voiko puu olla ilmastoratkaisu. Kysymys on siitä, annammeko sille mahdollisuuden olla sitä.
Kysymys ei ole siitä, voiko puu olla ilmastoratkaisu. Kysymys on siitä, annammeko sille mahdollisuuden olla sitä.
Ehkä juuri siksi puurakentaminen voisi olla yksi niistä harvoista teemoista, jotka eivät jaa, vaan yhdistävät.
Kun katson tulevaisuuteen, näen Suomen, joka on puun käytössä edelläkävijä. Maan, jossa kehitetään ratkaisuja, joista muut ottavat mallia, ja jossa puusta tehdään asioita, joita emme vielä edes osaa kuvitella.
Meillä on siihen kaikki edellytykset: osaaminen, raaka-aine, historia ja vahva luontosuhde. Silti jokin pidättelee meitä. Ehkä se on varovaisuutta. Ehkä tottumusta ajatella itseämme pienempänä kuin olemme.
Ja silti samaan aikaan tiedämme, että juuri puu on yksi niistä asioista, joissa voisimme olla aidosti maailman parhaita.
Ehkä meidän pitäisi vain uskaltaa sanoa se ääneen – ja toimia sen mukaisesti.
Puu ei ole vain osa menneisyyttämme.
Se voi olla yksi tärkeimmistä syistä, miksi pärjäämme myös tulevaisuudessa.
Puusepänverstaiden vuosisatainen mestari ja oppipoika -malli on joillain tavoin edelleen yllättävänkin voimissaan ja saa nykymaailmassa aina uusia muotoja. Yhteistyöhön voivat heittäytyä tekijöiden lisäksi myös yritykset, eikä tekemistä tarvitse suinkaan siirtää sellaisenaan eteenpäin: joskus konkariyrityksen ja uuden toimijan välille voi muodostua myös molempia hyödyttävä yhteistyösuhde, jossa kummallakin on oppimisen mahdollisuuksia. Kannustimme Kontiotuotteen Mikko Löfin ja Aisboisin Petteri Bergin ja Kuisma Hurtigin keskusteluun, jossa kerrattiin yhteistyön alkua ja pohdittiin tulevaa.
Tutun hirsivalmistaja Kontiotuotteen kehitys- ja materiaaliyhteistyö Aisboisin kanssa saattaa yllättää: Toinen on vakiintunut maailmanlaajuisesti vaikuttava toimija, toinen tuore kahden nuoren miehen ponnistus. Miten näin eri kokoiset toimijat edes päätyvät saman pöydän ääreen?
Petteri: Halusin tehdä diplomityöni kiertotalouteen liittyen ja kontaktoin suuren määrän yrityksiä. Kontiolla oli juuri sopiva tilanne, että löysimme yhteisen sävelen.
Mikko: Olimme pohtineet hukkamateriaalin parempaa hyödyntämistä, mutta meillä ei ollut varsinaista toimenpidelistaa, minkä kanssa edetä. Petterin yhteydenotto sopi siihen kuin nenä päähän. Silloin Petterin dippatyössä pohdimme erityisesti haketta ja purua, mutta nykyinen yhteistyö perustuu hirren hukkapätkien hyödyntämiseen.
Diplomityön valmistuttua Petteri ja laskettelurinteestä hänelle tuttu teollinen muotoilija Kuisma jatkoivat hirsitehtaan sivuvirtojen pohtimista. Laadukkaan ja kauniin hirren päätyminen energiantuotantoon tuntui tuhlaukselta. Samaan aikaan Mikko pohti Kontiolla hukkaprosentin painamista aina vain alemmas.
Petteri: Puutuotteiden kiertotaloudesta puhutaan paljon. Silti laadukasta ja pitkälle jalostettua puuta päätyy edelleen energiakäyttöön. Ei siksi, etteikö tahtoa tai ymmärrystä olisi, vaan siksi, ettei kiertotaloutta ole rakennettu toimiviksi ketjuiksi. Onneksi meillä oli kontaktit toisiimme olemassa. Kontiolla syntyy tuotannon optimoinnin seurauksena ylijäämähirttä, jota ei voi palauttaa takaisin hirsilinjoille. Aisbois puolestaan syntyi halusta tehdä tästä materiaalista jotakin muuta kuin poltettavaa.
Kaikki kolme ovat samaa mieltä puun kiertotalouden materiaalihaasteista: Haasteena ei ole materiaalien puute, vaan se, että sivuvirrasta tuotteeksi johtava ketju pirstaloituu helposti. Varastointi, kuivaus, esikäsittely, työstö ja laadunvarmistus tapahtuvat eri paikoissa ja eri tekijöillä. Se tekee prosesseista hidasta ja kallista, ja pahimmillaan kannattavuus kaatuu liian moneen käsipariin.
Petteri: Tämä tuli meillekin nopeasti tutuksi. Kun hirsiylijäämä lähtee matkalle kohti uutta käyttöä, ketjuun tulee väistämättä monta vaihetta. Jokainen lisävaihe ketjussa lisää kustannuksia ja epävarmuutta – ja samalla riskiä sille, että materiaali päätyy lopulta takaisin energiakäyttöön.
Kuisma: Siksi kiertotalous tarvitsee uusia väliportaan toimijoita: yrityksiä, jotka ottavat sivuvirran haltuun ja tekevät siitä puolivalmisteita tai standardoidumpaa materiaalia. Kun raaka-aine on valmiiksi lajiteltu, mitoitettu ja dokumentoitu, se kelpaa useammalle käyttäjälle ja useampaan kohteeseen. Sama haaste koskee teollisuuden sivuvirtoja ja esimerkiksi purkumateriaalin uudelleenkäyttöä.
Petteri: Aisboisilla me olemme ottaneet käytännössä tämän puuttuvan väliportaan roolin. Otamme Kontion tuotannosta syntyvän ylijäämähirren haltuun sellaisena kuin se on: pitkälle jalostettuna, teollisesti kuivattuna materiaalina, joka ei enää sovellu rakentamiseen, mutta jonka arvo on edelleen korkea. Suunnittelemme tuotteet materiaalin ehdoilla – mitoitus ja käyttötarkoitus lähtevät siitä, mitä sivuvirrassa syntyy. Näin vältämme turhat työvaiheet ja pidämme ketjun mahdollisimman suorana.
Mikko: Meillä on myös Kontiolla tilat ja välineet tehdä materiaalista Aisboisin tarpeisiin sopivaa, tehdä vaikka kolmen sentin siivuja, jos ne sopivat tehtävään tuotteeseen.
Kolmikko intoutuu pohtimaan entistä tiiviimpää yhteistyötä ja logistiikkaa. Käy selväksi, että kumpikaan yritys ei ole yhteistyössä pelkästään saamapuolella: Molemmat oppivat toisiltaan ja innostus tarttuu nopeasti.
Materiaalista puhuttaessa alan ammattilaisten näkökulmasta yksi asia nousee yli muiden: ennustettavuus. Kiertotalousmateriaali kiinnostaa, mutta vain jos tiedetään, mitä se on, mistä se on tullut ja miten se käyttäytyy. Luotettavuus ja kannattava toiminta eivät synny yksin materiaalin mielenkiintoisella tarinalla, vaan vaativat dokumentaatiota, toistettavuutta ja riittävää volyymia.
Kuisma: Meidän kokemuksemme mukaan juuri tässä kohtaa kiertotalous usein kompastuu. Materiaali on sinänsä hyvää, mutta sen ominaisuudet vaihtelevat, eikä ketju ole vielä tarpeeksi vakioitu. Näiden asioiden ratkaiseminen on välttämätöntä, jos kiertotalous halutaan osaksi laajempaa rakentamista eikä vain yksittäisiä pilotteja.
Vakiolaatuinen ja luotettava materiaali ei kuitenkaan tarkoita, että sen pitäisi käyttäytyä kuin neitseellinen materiaali tai näyttää siltä.
Kuisma: Kiertotalousmateriaali ei ole virheetöntä. Hirsi elää, halkeaa ja kantaa mukanaan aiemman käyttönsä jälkiä. Me olemme päättäneet, ettei tätä tarvitse piilottaa. Päinvastoin, juuri nämä piirteet tekevät tuotteista tunnistettavia ja kertovat niiden tarinan, jolle sillekin on paikkansa.
Petteri: Jos puutuotteiden kiertotalous halutaan aidosti liikkeelle, tarvitaan rakennuttajia, jotka uskaltavat vaatia kiertotalousratkaisuja. Tarvitaan teollisuutta, joka avaa sivuvirtansa yhteistyölle. Ja ennen kaikkea tarvitaan toimijoita, jotka rakentavat näiden väliin toimivan ekosysteemin.
Mikko: Me uskomme, että puu ansaitsee paremman kohtalon kuin polttamisen. Mutta se ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii ketjuja, kumppanuuksia ja päätöksiä.
Aisbois suunnittelee sekä valmistaa Lapissa käyttöesineitä teollisuuden hukkamateriaaleista, jotka muutoin päätyisivät energiaksi tai jätteeksi. Saatavilla on esimerkiksi Kontiotuotteen hirsitalotehtaan hirrestä valmistettuja pienkalusteita ja sisustusesineitä.
Petteri Berg (DI) on Aisboisin toimitusjohtaja ja Kuisma Hurtig (TaM) vastaa tuotekehityksestä.
Kontiotuote Oy on maailman suurin hirsitalovalmistaja. Pudasjärveltä on toimitettu laadukkaita hirsirakennuksia jo 45 vuoden ajan. Yritys työllistää noin 200 henkeä.
Mikko Löf on Kontion tekninen johtaja.
Artikkelin kuvat © Kontiotuote Oy ja Aisbois Oy
Teksti Puutuoteteollisuus ry
Rakentamisen toimintaympäristö muuttuu nopeasti, ja vuoden 2026 alussa voimaan tulleet rakennusten uudet hiilijalanjäljen raja-arvot tuovat mukanaan merkittävän muutoksen ja kannustavat vähähiilisyyteen.
Suomessa rakennusten hiilijalanjälkeen liittyvä ohjaus on perinteisesti keskittynyt käytön aikaisiin päästöihin, vaikka jopa 80 prosenttia rakennuksen ympäristökuormasta syntyy ennen käyttöönottoa. Uudet raja-arvot korjaavat tätä vinoumaa ja siirtävät tarkastelun painopisteen sinne, missä vaikutus on suurin.
Tiukentuvat raja-arvot eivät ole pelkkä ilmastovaatimus, vaan myös signaali markkinoille: jatkossa kilpailukykyisiä ovat ne rakennukset, jotka alittavat päästövaatimukset koko elinkaaren osalta. Tämä vaikuttaa suoraan rahoitukseen, investointeihin, riskienhallintaan ja rakennusten tulevaan arvonmuodostukseen.
Tiukentuvat raja-arvot pakottavat etsimään uusia materiaaliratkaisuja: vihreän betonin käyttöä, hybridirakentamisen malleja tai siirtymistä puupohjaisiin ratkaisuihin.
Vuonna 2026 voimaan tullut päästöraja on 16 kg CO₂e/m² vuodessa. Puurakenteisilla ratkaisuilla tämä taso voidaan saavuttaa sellaisenaan, ilman teknisiä muutoksia tai lisäkustannuksia.
Vertailevat tutkimukset osoittavat, että puurakentaminen tuottaa noin 30 prosenttia pienemmät alkuvaiheen päästöt kuin vastaavat betoniratkaisut, ja parhaimmillaan erotus kasvaa yli 50 prosenttiin. Kun puuhun sitoutunut hiili huomioidaan, osa puurakennuksista on jopa hiilineutraaleja tai hiilipositiivisia.
Tämä tarjoaa puulle valmiin kilpailuedun, jota muut materiaalit eivät pysty ihan heti saavuttamaan.
Raja-arvojen kiristyminen avaa tilaa rakenneratkaisuille, jotka saavuttavat pienen päästömäärän vaatimuksen ilman teknisiä kompromisseja. Puu on yksi harvoista materiaaleista, jotka täyttävät tämän ehdon jo nyt.
Vihreän rahoituksen periaatteet vahvistavat tätä kysynnän kehitystä. Rakennukset, jotka alittavat päästörajat, voivat saada paremmat rahoitusehdot ja niiden riskitaso nähdään matalampana pitkällä aikavälillä. Tämä tekee puusta taloudellisesti houkuttelevan valinnan niin rakennuttajille kuin sijoittajillekin.
Myös kuluttajamarkkina on ottanut ensimmäisiä askelia samaan suuntaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla puurakenteisista huoneistoista maksetaan keskimäärin hieman enemmän kuin vastaavista betonikohteista. Tämä kertoo, että puun lisäarvo ymmärretään myös rakennusten jälkimarkkinoilla.
Puun kohdalla ei ole kysymys siitä, selviääkö materiaali kiristyvistä raja-arvoista, vaan siitä, kuinka hyvin puun etumatka osataan hyödyntää. Puurakentaminen ei ole automaattinen voittaja kiristyvien vaatimusten maailmassa.
Maailmalla puu nähdään ilmastoratkaisuna. Suomessa sitä tarkastellaan toisinaan riskinä tai poikkeuksena. Tätä asetelmaa on syytä muuttaa.
Maailmalla puu nähdään ilmastoratkaisuna. Suomessa sitä tarkastellaan toisinaan riskinä tai poikkeuksena. Tätä asetelmaa on syytä muuttaa.
Ala ei voi jäädä odottamaan, että raja-arvot yksin siivittävät puun kysynnän kasvuun. Todellinen etu syntyy vain, jos puutuoteteollisuus hyödyntää muutosta strategisesti. Tämä tapahtuu kehittämällä ratkaisuja, jotka alittavat raja-arvot selvästi, tuomalla markkinoille dataa ja näyttöjä, vahvistamalla osaamista sekä viestimällä selkeästi päättäjille, rakennuttajille ja rahoittajille, miksi puu on investointina järkevä.
Uudet raja-arvot eivät ole hidaste, vaan mahdollisuus rakentaa markkinaa, jossa vähähiilisyys, taloudellinen kannattavuus ja kotimainen arvonluonti kulkevat samaan suuntaan. Nyt tarvitaan rohkeutta, yhteistyötä ja kykyä osoittaa, että puu ei ole vain vähähiilinen vaihtoehto vaan kokonaisuutena parempi ratkaisu.
Rakentamisen tuottavuus on käytännössä polkenut paikallaan 1970-luvulta asti. Samaan aikaan muu teollisuus on harpponut eteenpäin automatisoitumalla, vakioimalla ja jalostamalla prosessejaan. Rakennustyömaista taas on tullut vaikeasti johdettavia kokonaisuuksia, joissa urakkarajat ja perinteiset toimintatavat jarruttavat kehitystä.
Tilanne tarjoaa puurakentamiselle sekä haasteen että mahdollisuuden. Teollisesti valmistetut puuelementit tarjoavat rakennuttajille keinon nostaa tuottavuutta nopeasti. Muutos tapahtuu kuitenkin vain, jos toimintatavat saadaan tukemaan tätä potentiaalia.
Auto-, elektroniikka- ja konepajateollisuus ovat jo näyttäneet, mihin järjestelmällinen prosessiajattelu ja tehdastyö pystyy. Rakentaminen ei eroa näistä aloista niin paljon kuin usein ajatellaan. Emme vain ole vielä ottaneet samoja periaatteita käyttöön.
Rakennustyömaa on aina altis esimerkiksi sään vaihtelulle eikä kaikkea voi ennakoida. Sen sijaan tehdas tarjoaa sen, mitä tuottavuusloikka vaatii: vakioituja prosesseja, toistoa, laadunvarmistusta ja parempaa toiminnanohjausta. Harva kuluttaja haluaisi, että oma auto rakennettaisiin kotipihassa.
Puu sopii teolliseen rakentamiseen poikkeuksellisen hyvin. Kevyt materiaali ja nopea työstettävyys tekevät puusta hyvän materiaalin teolliselle esivalmistukselle.
Puu ei tee hankkeesta automaattisesti tehokasta, sillä tuottavuuden pullonkaulat eivät yleensä ole teknisiä, vaan löytyvät vastuu- ja osaamisalueiden rajapinnoilta.
Rakennusalalla jokainen optimoi omaa siiloansa: työmaa omaansa, suunnittelija omaansa, urakoitsija omaansa. Lopputuloksena hankkeessa tehdään päällekkäistä työtä, pahimmillaan jopa puretaan ja korjataan asioita, jotka voitaisiin ratkaista jo tehtaalla.
Tutkimuksissa on havaittu, että esimerkiksi betonirakenteisissa kerrostaloissa 2,5 % kokonaiskustannuksista kuluu pelkkien toleranssikorjausten tekemiseen. Se on paljon alalla, jossa hyvätkin liikevoittomarginaalit liikkuvat usein vain muutamissa prosenteissa.
Rakentamisen ja rakennushankkeiden tuottavuus paranee vasta, kun prosessi omistetaan ja optimoidaan kokonaisuutena. Jos tuottavuutta jarruttavien rajojen halutaan kaatuvan, tarvitaan alusta alkaen yhteinen suunnittelupöytä, jossa suunnitelmat, kustannukset ja vastuut katsotaan läpi ja optimoidaan kokonaisuutena.
Meillä VVR:llä on nähty läheltä, miten suuri vaikutus oikealla toimintamallilla on. Olemme siirtyneet malliin, jossa 80 prosenttia rungon ratkaisuista on vakioitu ja vain 20 prosenttia räätälöidään hankekohtaisesti.
Runkoratkaisujen, yksityiskohtien ja toistuvien työvaiheiden vakioiminen vähentää yllätyksiä. Suunnittelu sujuu nopeammin, tehdas pystyy toistamaan vaiheet laadukkaasti ja rakennuttajan kustannusriski pienenee. Samalla koko organisaatio alkaa toimia yhtenäisesti, mikä on yksi tuottavuuden ydin.
Toinen oppi on ehkä yllättävämpi: yrityskulttuuri ratkaisee enemmän kuin yksikään tekninen innovaatio. Kun työntekijöitä kannustetaan etsimään fiksumpia tapoja tehdä työtä ja jakamaan osaamistaan, syntyy kehitystä, jota ei voi kopioida kilpailijalta. Johtaminen on palveluammatti, johtajan työtä on mahdollistaa työntekijöiden menestys työssään.
Johtaminen on palveluammatti.
Olemme vakuuttuneita siitä, että teollinen rakentaminen kaikilla materiaaleilla lisääntyy. Työmaa ei yksinkertaisesti pysty vastaamaan siihen tehokkuuden ja laadun tasoon, johon tehdas pystyy.
Puurakentaminen hyötyy tästä ensimmäisenä, koska sen kilpailuetu perustuu nimenomaan tehtaan tehokkuuteen ja toistettavuuteen. Mitkään puun ja puurakentamisen eduista eivät kuitenkaan toteudu itsestään. Hyöty muuttuu todellisuudeksi, kun hanke suunnitellaan kokonaisuutena, prosessit vakioidaan ja puun vahvuuksia hyödynnetään täysimääräisesti – ei silloin, kun puuelementit liimataan osaksi vanhaa, siiloutunutta toimintamallia.
Väitän, että tuottavuuden kasvattaminen vaatii pääasiallisesti kahta asiaa, materiaalista huolimatta:
Puusta on kuitenkin hyvä aloittaa. Se on ensimmäinen realistinen polku kohti rakennusalan tuottavuusloikkaa, jota on odotettu jo 50 vuotta.
Vuoden lähestyessä loppua valmistaudumme hyvin ansaittuun hengähdystaukoon vuodenvaihteen ympärillä ja suuntaamme katseitamme tulevaan vuoteen 2026. Mitä puutuotealan edunvalvontatyössä nähtiin kuluvana vuonna? Miksi työ on tärkeää?
Puun käytön lisääminen rakentamisessa on Puutuoteteollisuuden keskeinen tavoite. Puutuotteet ovat päästöiltään erittäin kilpailukykyisiä. Niillä on luontaisesti myös monia etuja kuten keveys ja hyvä työstettävyys. Puutuotteet muistuttavat myös raaka-aineaittaansa, metsää, siinä, että ne ovat erittäin monimuotoisia ja siten joustavia liiketoimintaympäristössä tapahtuviin muutoksiin.
Rakentamisessa puutuotteita käytetään visuaalisiin, rakenteellisiin, toiminnallisiin ja näitä yhdistäviin käyttökohteisiin. Kaikkea ei kuitenkaan kannata tehdä puusta – puu soveltuu erinomaisesti myös yhdessä muiden materiaalien kanssa käytettäväksi. Rakentamisessa kokonaisuuden kannalta tehokkain lopputulos löytyy usein yhdistämällä eri materiaalien vahvuuksia.
Useat rakentamisen trendit, kuten esivalmisteiden käytön lisääntyminen ja rakentamisen ympäristövaikutusten aiempaa parempi huomiointi, tukevat puutuotteiden kysyntää tulevaisuudessa. Pyrkimys uusiutuvien, ympäristövaikutuksiltaan alhaisten ja kierrätettävien materiaalien käyttöön tukee puutuotteiden käyttöä myös rakentamisen ulkopuolella.
Lähitulevaisuudessa nouseva — jo nyt havaittava — trendi on luontovaikutusten arviointi eri materiaalien osalta. Kotimaiset puutuotteet perustuvat kestävän metsätalouden tuottamaan, uusiutuvaan ja hiiltä sitovaan puuhun. Kotimaista metsätaloutta kehitetään jatkuvasti luontoarvoja yhä paremmin huomioivaksi. Biodiversiteetiltään vahva, monimuotoinen metsäluonto on hyvä lähtökohta myös kestävälle tulevaisuuden puun tuotannolle.
Vuonna 2025 julkaistut rakennusten hiilijalanjäljen raja-arvot ovat merkittävä askel kohti vähähiilisempää rakennettua ympäristöä. Raja-arvot ohjaavat tarkastelemaan rakennusten ilmastovaikutuksia koko elinkaaren ajaltakäytönaikaisen energiankulutuksen sijaan. Muutos on perusteltu: rakennusten energiatehokkuus on parantunut ja energian tuotanto vähähiilistyy, minkä seurauksena rakentamisen aikaiset ja materiaalien päästöt muodostavat yhä suuremman osan kokonaisuudesta.
Puupohjaiset ratkaisut ovat tässä kehityksessä vahvoilla. Niiden hiilijalanjälki on luontaisesti pieni ja ne ovat kustannustehokas työkalu tavoitteiden saavuttamiseen. On tärkeää, että raja-arvojen kansallisessa soveltamisessa säilyy teknologianeutraalius ja riittävä joustavuus, jotta eri materiaalien vahvuudet voidaan hyödyntää tarkoituksenmukaisesti. Näin rakentamisen laatu, kohtuuhintaisuus sekä toimitusvarmuus turvataan myös jatkossa.
Viime aikoina vahvassa nousussa oleva näkökulma on niin ikään omavaraisuus ja huoltovarmuus. Puutuoteteollisuuden alueellisesti laajalle jakautunut tuotanto energialähteineen on mahdollisessa kriisitilanteessa kansakunnallemme arvokas kyvykkyys.
Kuluvana vuonna Puutuoteteollisuus ry:ssä on tehty runsaasti työtä muun muassa päättäjille suunnattavien viestien kiteyttämiseksi ja uudistamiseksi.
Puutuoteteollisuuden edunvalvontakenttä on osallistunut hankkeeseen laajasti ja tulevaa viestintää on hiottu viestinnän ammattilaisten tuella. Syksyllä on keskitytty tarjoamaan kuntapäättäjille tietoa ja materiaaleja päätöksenteon ja rakennuttamisen tueksi. Viestinnän kristallisointi ja näkyvyyden kasvattaminen jatkuvat tulevana vuonna. Viestiä viedään myös aiempaa laajemmalle kohderyhmälle.
Toinen merkittävä, etenkin loppuvuotta värittänyt, kokonaisuus on Euroopan metsäkatoasetukseen liittyvä edunvalvonta. Monien vaiheiden jälkeen asetuksen käyttöönottoon on mitä todennäköisimmin tulossa uusi, vähintään vuoden pituinen jatkoaika, joten työ sen lopullisen muodon parissa jatkuu myös tulevana vuonna.
Asetuksen kohtaloa on jännitetty aivan vuoden viime metreille asti ja edelleen lykkäyksen toteutuminen odottaa äänestyksiä EU:ssa.
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivin (EPBD) soveltaminen Suomen oloihin on ollut kuluneen vuoden aikana meille iso työmaa. Puutuoteteollisuus on toimittanut ympäristöministeriöön useita kannanottoja erityisesti kahdesta rakentamisen kustannuksia hallitsemattomasti nostavasta ja itse primäärienergian kulutukseen vähän vaikuttavasta kansallisesta linjauksesta – tasauslaskenta ja ikkunoiden u-arvo. Tässä asiassa koko rakentamisen tuoteteollisuus – materiaalista riippumatta – on poikkeuksellisesti samalla kannalla ja seisoo yhtenä rintamana. Työ EPBD:n parissa jatkuu ensi vuonna.
Puutuotteiden kierrätysmenetelmien kehittämiseen tähtäävä PuuLoop-hanke eteni konkreettiseen tekemiseen muun muassa puumateriaalia säästävien purkumenetelmien tutkinnassa. Toinen kokonaisuus on Wood for Youth -hanke, jossa on tuotu teollista puurakentamista nuorison ammatinvalinnanvaihtoehtojen joukkoon. Hankkeessa on tehty muun muassa verkko-opiskelumateriaaleja ja kierrätetty nuoria alan tehtaissa ja rakennuksilla. Kiitos yrityksille, jotka ovat auttaneet järjestelyissä ja ottaneet nuoret lämmöllä vastaan — nämä kohtaamiset ovat tärkeitä alan vetovoimalle.
Pitkävaikutteista perustyötä on tehty monilla rintamilla, muun muassa liittyen puutuotteiden muuttuviin kansallisiin ja EU-tason regulaatiouudistuksiin – on osallistuttu aktiivisesti mm. CPR-Aquis-prosessin kautta toteutettavaan EU-alueen tulevien, aiempaa laajempien, rakennustuoteasetuksen standardien laadintaan.
Standardointityö on hidasta, mutta kriittisen tärkeää vaikuttamistyötä. Se jatkaa yhdistyksen strategisena painopisteenä jatkossakin, silläajantasainen puutuotteet huomioiva sääntely on edellytys niiden laajalle käytölle niin kansallisella kuin EU-tasolla.
Teemme siis monisyistä työtä koko alan eteen myös alkavana vuonna. Kannustamme sekä jäseniä että yhteistyöstä kiinnostuneita tahoja olemaan yhteydessä asiantuntijoihimme sekä ideoiden että huolien osalta.
Kiitos tuesta ja aktiivisesta osallistumisesta yhdistyksen työhön jäsenillemme. Toivotan lisääntyvää myötätuulta ja mitä parhainta onnea tulevalle vuodelle 2026.
Pirtti on Pudasjärven suurin yksittäinen rakennushanke – 9 300 m² hirsirakenteista tilaa, joka kokoaa yhteen kaupungin keskeiset palvelut: terveysaseman, kirjaston, nuorisotilat, sosiaali- ja työllisyyspalvelut, kansalaisopiston, kulttuuripalvelut sekä 300-paikkaisen auditorion.
Rakennuksessa käytettiin noin 18 km Kontio SmartLog -hirttä, joka on painumatonta ja kestävää.
Hirsi toimii kantavana rakenteena yksikerroksisissa osissa, korkeammat osat on toteutettu hybridirakenteisina.
Sisätiloissa puupinnat ja luonnonläheiset värit luovat kodikkaan ja rauhoittavan tunnelman, joka on saanut kiitosta erityisesti terveyspalveluiden henkilökunnalta.
Rakennus toteutettiin elinkaarimallilla, jossa YIT vastaa suunnittelusta, rakentamisesta ja 20 vuoden ylläpidosta.
Hirsi toimii hiilivarastona, ja puurakenteet peittävät suurimman osan betonista.
Rakennus on suunniteltu energiatehokkaaksi ja helposti huollettavaksi, mikä vähentää pitkän aikavälin ympäristökuormaa.
Pirtti toimii kuin koko kaupungin yhteinen olohuone, jossa palvelut ovat helposti saavutettavissa.
Käyttäjät – niin henkilökunta kuin kuntalaiset – osallistuivat suunnitteluun, mikä näkyy tilojen toimivuudessa ja viihtyisyydessä.
Puupintojen on todettu vähentävän ärtyneisyyttä ja lisäävän vireystilaa, mikä tukee hyvinvointia myös tieteellisesti.
”Puuseinillä tuntuu olevan rauhoittava vaikutus. Ihmiset vaikuttavat selvästi rentoutuneemmilta.”
— Kaija Kuiri, projektikoordinaattori
”Hirsirakentaminen on tärkeä osa kaupunkimme brändiä ja vetovoimaisuutta.”
— Heikki Heikura, palvelusuunnittelija
Tutustu Pirttiin Pudasjärven sivuilla
Lue Puulehden artikkeli Pirtistä
Tutustu tuotteeseen lamellihirsi
Kaikki kuvat: Pudasjärven kaupunki / Juha Nyman, yhteistyössä Kontiotuote
Monio on Tuusulan Hyrylään rakennettu lukio- ja kulttuuritalo, joka yhdistää oppimisen, taiteen ja yhteisöllisyyden. Se on maailman ensimmäinen kolmikerroksinen lamellihirsikoulu, ja samalla yksi Suomen suurimmista hirrestä toteutetuista julkisista rakennuksista.
Rakennus koostuu kuudesta hirsitalosta, jotka on yhdistetty monimuotoisen katon alle – tämä luo tilallisesti virtaavan ja helposti hahmotettavan kokonaisuuden.
Rakennuksessa on käytetty 25 kilometriä lamellihirttä, joka toimii sekä julkisivuissa että sisätiloissa.
Hirsi näkyy auloja rajaavina seininä, sisustuksessa ja jopa sisäkatutiloissa.
Monio toimii kansainvälisenä referenssinä suomalaiselle puurakentamiselle ja osoittaa, että suurikokoiset hirsirakennukset ovat mahdollisia myös julkisessa rakentamisessa.
Puu toimii hiilivarastona, ja Moniossa puumassaa on käytetty poikkeuksellisen paljon.
Rakennus on hybridirakenteinen: kantava runko koostuu betonista, liimapuusta, teräksestä ja kertopuusta, mutta hirsi on keskeinen osa sekä rakenteellisesti että visuaalisesti.
Rakennuksen akustiikka ja valaistus tukevat monikäyttöisyyttä ja viihtyisyyttä. Esimerkiksi juhlasaleissa on muunneltava akustiikka ja suuria ikkunoita, jotka tuovat valoa ja avaruutta.
Moniossa toimii lukion lisäksi musiikkiopisto, kuvataidekoulu, kansalaisopisto ja kulttuuripalvelut.
Tilat on suunniteltu muunneltaviksi ja terveellisiksi, ja käyttäjien toiveet – kuten keramiikkauunit ja flyygelit – on otettu huomioon.
”Monio osoittaa, että suuria, arkkitehtuuriltaan vaikuttavia puurakennuksia voidaan toteuttaa, kun rakennesuunnittelu ja arkkitehtuuri sovitetaan taitavasti yhteen.”
— Tuomo Virtanen, A-Insinöörit
”Halusimme kunnioittaa Tuusulan historiallista puurakentamista ja tuoda sen henkeä nykyaikaiseen oppimisympäristöön.”
— Kuutti Halinen, AOR Arkkitehdit
Rakennuksen elinkaaren lopussa hirret voidaan usein käyttää sellaisenaan uudessa rakennuksessa, jolloin hiilen sitoutuminen jatkuu toisenkin rakennuksen elinkaaren ajan.
Suomesta löytyy tuhansia siirrettyjä rakennuksia, joissa alkuperäisen rakennuksen hirret on siirretty uuteen rakennukseen sellaisenaan tai muokattuna. Suomen vanhimmat edelleen käytössä olevat hirsirakennukset on rakennettu 1600-luvulla.
Hirret valmistetaan kuivatusta sahatavarasta, joka höylätään tai sorvataan toivottuun muotoon. Hirsi voidaan valmistaa yhdestä massiivipuusta tai hirsiaihiosta, joka on tehdään liimaamalla yhteen höylättyjä sahatavarakappaleita (lamellihirsi). Raaka-aineena käytetään yleensä kuusta tai mäntyä, joskus myös haapaa.
Lamellihirren etuja ovat mahdollisuus koostaa läpimitaltaan suurta hirttä sekä mahdollisuus koostaa aihio niin, ettei hirsi reagoi herkästi kosteudenvaihteluun.
Raaka-aineiden alkuperä
Honka hirsitaloissa (Honkarakenne Oyj) käytetään 100% suomalaista mänty- ja kuusisahatavaraa, jonka raaka-aine tulee kestävästi kasvatetuista PEFC-sertifioiduista metsistä.
Tuotteen valmistus
Karstulassa Keski-Suomessa Honkarakenne Oyj:n tehtaalla.
Tuotteen käyttö
Rakennuksen seinissä ja kantavana ja lämpöä eristävänä runkona ja osittain myös kantavissa palkkirakenteissa ja pilareissa.
Terveellisyys- , turvallisuus- tai sisäilmahyödyt
Tutustu aiheeseen Honkarakenteen sivuilla
Käytössä oleva standardi
EN 15804:2012+A2:2019 ja ISO 14025
Laskenta ulottuu tuotteen elinkaaren vaiheisiin
A1-A3, A4-A5, C1-C4, D
Käytössä oleva data
Yrityskohtaista: Den Finland Oy Finnlamelli (Alajärvi), Honkarakenne Oyj (Karstula), Oy Primapoli Ltd Honkatalot (Töysä), Kontiotuote Oy (Pudasjärvi) ja Pellopuu Oy (Pello)
https://www.hirsikoti.fi/assets/images/rts_191_22-laminated-log-wall-structure_epd_2022-2.pdf
Vuonna 2024 valmistuneessa rakennuksessa sijaitsee Stora Enson pääkonttorin lisäksi hotelli.
Kun rakennus suunnitellaan kestämään aikaa, on tärkeää jättää tilaa myös käyttötarpeen ja -tapojen muutokselle. Katajanokan laiturissa onkin toteutettu Stora Enson muuntojoustavuuskonseptia, joka soveltuu massiivipuurakennuksiin erinomaisesti.
Katajanokan laiturin CLT toimitettiin Stora Enson Ruotsin tehtaalta, ja sen raaka-aineena on käytetty ruotsalaista puuta.
Rakennuksessa on käytetty myös runsaasti Stora Enson Varkauden tehtaalla valmistettua LVL:ää.
Tutustu katajanokan laituriin Stora Enson sivuilla (englanniksi)
Artikkeli rakennuksesta Stora Enson sivuilla (suomeksi)
Kuvat: Stora Enso / Kalle Kouhia
Kaksikerroksisessa koulussa opiskelee noin 700 oppilasta ja siellä työskentelee noin 85 henkilöä. Koulun odotetaan palvelevan käyttäjiään noin sadan vuoden ajan.
Tutustu Suomalais-venäläiseen kouluun Stora Enson sivuilla (englanniksi)
Kuvat: Puurakentajat Group Oy / ©Mats Vuorenjuuri
Kestävästi puusta -hanketta koordinoi Puutuoteteollisuus ry. Tavoitat meidät sivustolta www.puutuoteteollisuus.fi tai sähköpostitse info@puutuoteteollisuus.fi.
© Puutuoteteollisuus ry 2025
